Vähemmän tuhoutuneita aivosoluja

Opintoihini kuuluu työturvallisuuden osio. Sen tiimoilta tunnilla vieraili Suojalaite Oy:n edustaja. Hänellä oli mukana hengittämiseen, kuulemiseen ja näkemiseen liittyviä suojalaitteita. Yksi kiinnostavimpia ja minulle uusia juttuja oli akkukäyttöiset hengityssuojaimet. Kurssin jälkeen kävinkin kaupoilla ja ostin CleanSpace hengityssuojaimen. 

Olin koonnut koneen aikaisemmin viikolla ja ladannut akun täyteen. Eilen pääsin testaamaan sitä maalaustöissä.

Suojaimeen kuuluu niskaosia, jossa on koneisto. Siihen liitetään suodatin, joka on tällä kertaa aktiivihiiliversio. Koneen etupuolelle tulee tietenkin maskikappale. Lisäksi koneen mukana saa supermuodikkaan narurepun.

Tässä laite koottuna. Niskaosa on aika suuri mutta yllättävän kevyt, noin 800 grammaa.

Tässä laite käytössä. Kuvan ottamisen jälkeen totesin, että kuminauhasta tehty pääremmi on tarpeen.

Laite suodattaa puhdasta ilmaa vain hengittäessä. Näin suodatin on pitkäikäisempi kuin kokoajan suodattavat maskit. Kun suodantinta käytti, ei liuotin haissut yhtään. Ensimmäisellä käyttökerralla se kuitenkin tuntui hieman epämiellyttävältä. Toivon, että pääremmin paremmalla asennnuksella käyttömukavuus paranee. Toinen "ongelma" suodattimessa on sen suolainen hinta. Tämä maksaa useita satasia ja "kertakäyttöinen" aktiivihiilisuodatin maksaa noin 35 euroa.

Tässä kuva vielä huoltovapaasta aktiivihiilisuodattimesta. Nämä ovat yllättävän miellyttäviä käytössä, hinta ei ole paha ja pussissa säilytettynä suodatusteho säilyy pidempään. 

Tiedän mitä tein viime kesänä

Mennyt kesä ei ollut maalarin kannalta, kuten ei varmaan monen muunkaan, kovin mieluisa. Oli viikkoja jolloin satoi joka päivä. Kuitenkin työt etenenivät ja kaikki sovitut rakennnukset ovat maalissa. Mahtuipa kesään myös muutama sisätyömaa. Tässä kuvia muutamista töistä. 

Kesän ensimmäinen ja juuri siksi odotetuin ulkomaalaus. Tämä oli kiva ja helppo työmaa.  

Maalaan harvoin huonekaluja, mutta tässä pieni poikkeus. Pöytä sai uuden pinnan. Minulla ei ole työtilaa huonekaluille, joten tässä maalaus tehtiin asiakkaan ylimääräisessä toimistohuoneessa.

Kesän kuumin viikko meni sisätöissä. Ullakkohuoneiston kaikki pinnat saivat uutta maalia pintaan. Mikä muutos paneelikatossa! 

Sadepäivänä kävin maalaamassa pienen yksiön. Vanha boordi jätettiin seinään, mutta vaaleanpunaiset seinät saivat uuden tyyliin hyvin sopivan sävyn. Seinien ei tarvitse olla valkoisia pienessäkään tilassa.

Kesän isoin urakka koostui neljästä samanlaisesta paritalosta. Näitä oli mukava tehdä, mutta viimeisessä talossa olisin kaivannut jo vaihtelua.

Yksi erikoisimmista työmaista oli pyöröhirsimökin maalaus. En ole ennen maalannut pyöröhirttä sisäpuolelta. Sitä ei varsinaisesti edes suositella maalattavaksi, mutta hirsi oli aikoinaan jo lakattu. 25 neliö muuttui 40 neliöksi tai ainakin siltä se tuntui.

Aina ei mene niin kuin on kuvitellut. Otin seinistä pois vanhat tapetit ja samalla lähti maalia mukaan. Seiniä oli pakko tasoittaa ja maalata ennen tapetointia. Musta lattia on saanut kaksi kerrosta Betoluxia pintaan. Tapetoinnin jälkeen tuli vielä yksi kerros.

Ylemmät kuvat liittyvät kesään ja tämä syksyyn.

Minulla alkoi viime viikolla koulu. Opiskelen työnohessa maalarimestariksi Helsingin Maalariammattikoulussa. Tiedossa on ainakin alaan liittyviä sopimusehtoja, työsuojelua ja materiaalituntemusta. Koulutukseen on mahdollista valita myös ammattitaitoa lisääviä kursseja. Ensi kuussa minulla alkaa kipsityökurssi ja siitä tulen varmasti kirjoittamaan tänne lisää.  

Stuccoa seinään ja laastia takkaan

Seinien väriä voi vaihtaa muutenkin kuin maalaamalla. Tällä työmaalla käytin Tierrafinon stuccoa ja Duro sisustuslaastia. Suomessa näiden käyttö on harvinaisempaa kuin Etelä-Euroopassa. Mielestäni nämä pinnat sopivat hyvin myös skandinaaviseen sisustukseen. 

Yksi suurimmista haasteita työmaalla oli sen korkeus. Telineet sai juuri ja juuri kääntymään tilassa. Lopputulos oli kaiken sen venkslaamisen arvoista.

Takkaan levitin uuden pinnan muurauslastalla ja apuna oli sieni. Laastia oli helppo käsitellä, sillä siihen sai lisää aukiolaikaa suihkuttamalla pintaan vettä. Lopuksi pintaa pestiin ja harjattiin, sillä laastin sekaan oli lisätty simpukkaa. Näin pinta kiiltelee, kun siihen osuu valo. 

Laastin sekoittaminen oli kuin taikinen tekemistä. 250 grammaa pigmenttiä, puolikiloa simpukan kuorta, vettä… ja päälle sekoitus :) 

Stuccon levittäminen isoon pintaan on haastavaa, eikä siinä voi välillä jäädä pitämään ruokataukoja. Ideana on kuitenkin, että pinta on eläväinen. Sitä kannattaa korostaa hyvällä valaistuksella.

Seinissä käytetyt pinnoitteet oli ostettu Decosilta. Kumpaankin tuotteeseen oli siellä tehty oma sävytyskaava. Ennen käyttöä pigmentit sekoitettiin pinnotteisiin työmaalla. Näin seinistä sai juuri halutun väriset. Huoneen suunnitelun oli tehnyt Ida Lestinen Desing. 

Kuviotela ja ihana inspiraatio!

Olin laskemassa tarjousta rappukäytävän maalaukseen Museokadulla Helsingissä ja sattumalta näin pienen maalikaupan Måla&More. Liikkeessä myydään liitumaaleja, joista kirjoitan myöhemmin, kun vaan saan testattua niitä. Samalla löysin liikkeestä myös kuviotelan, jollaista en ollut ennen nähnyt. 

Päädyin ostamaan telan, jossa on linnun kuvia. Taidan vielä ostaa toisenkin telan ja  ehkä vielä kolmannenkin… :)

Netistä löysin enemmän tietoa teloista ja hyviä videoita esimerkiksi Painted Houselta. En malttanut odottaa, että pääsen testaamaan telaa. Halusin maalata kuvioa seinään, mutta järki sanoi, että on parempi aloittaa pienemmistä pinnoista. Olen aikaisemmin opiskellut tekstiiliartesaaniksi, joten kankaiden värjäys on minulle tuttua. Päädyinkin ostamaan Emon kangasvärejä ja Ikeasta pellavaa. 

Ostin olivin ja luumun väristä kangasväriä. Sävyihin vaikuttaa kankaan väri, joten tummia kankaita ei kannata värjätä näillä. 

Harjoittelin telaamista aluksi tapetin nurjalle puolelle. Keskellä on valmiiksi viritettynä myös pellavaa. Maalaus tilana toimi autotallin seinä, sillä ajattelin, että suoraan telaaminen on helpompaa seinällä kuin pöydällä.

Tässä ensimmäinen telaus ja voi sitä isoa hymyä huulilla. Kaverit saavat tästä lähin lahjoja, jotka ovat kääritty kuvioituun tapettiin.

Ohensin kangasvärejä vedellä ja värittömällä värjäyspastalla. En halunnut kuviosta liian tummaa. Se oli kuitenkin turhaa ja mielestäni vihreästä tuli hieman liian vaalea. Kun telasin violettia, ohensin väriä vain vedellä.

En halua värjätä kaapin perukoille läjää kangasta vaan tehdä niitä tarpeeseen. Ensimmäisistä värjäyksista teinkin tyynyt parvekkeelle. Niiden sisään on piilotettu vanhat vieraspeitot. 

Jos innostut kuviotelaamista, suosittelen katsomaan netistä videoita. Niistä saat hyviä vinkkejä esimerkiksi kuvion kohditamiseen ja maalin annosteluun. Minä ihastuin tähän tekniikkaan ja varmasti kirjoitan aiheesta vielä lisää. 

Ilmakupla tapetissa, Eeeiiii!

Talvella kävin tapetoimassa muutaman seinän ja homma näytti hyvältä. Seuraavana päivänä tuli soitto raksamieheltä, että seinässä on epätasaisuutta. Harmitus oli tietenkin suuri, sillä illalla tapetti oli näyttänyt hyvältä. Päivänvalo näytti kuitenkin totuuden.

Onneksi ilmakuplan voi korjata ilman tapetin poistoa. Tässä vinkki siihen.

Tapettiin voi tehdä pienen viilloon ja sitä kautta ujuttaa liisteriä ilmakuplaan vaikka pensselillä. Lääkeruiskulla voi pistää reiän tapettiin ja ruutata liisterin siitä. Ruiskun neulan on oltava tarpeeksi suuri, jotta liisteri tulee siitä läpi.

Olen värikkäiden tapettien ystävä, mutta onhan nämä vaaleat tapetit tyylikkäitä.

Jos tapetoi tapetin päälle, voi vanha tapetti kuplia eli irtoaa pohjasta kosteuden takia. Kun tapetti kuivuu, kiristyy alla oleva tapetti takaisin suoraksi. Olettaen, että tapetti on ollut kunnolla kiinni alun alkaen. Osa nykytapeteista on paksuja ja muovisia, joten kuivuminen voi kestää useita tunteja. Siksi on hyvä odottaa seuraavaan päivään ennen kuin alkaa paikkaamaan mahdollisia ilmakuplia.

Tästä minun maalausura alkoi

Opiskelin maalariksi Hämeenlinnassa Koulutuskekus Tavastiassa. Siellä minun ensimmäinen asiakastyö oli peiliovien kunnostus. Tämä tuli mieleen eilen, sillä kävin tapaamassa opiskeluaikaista kaveriani ja sitä ennen poistin vanhasta ovesta maalia. 

Vanhoista ovista voi poistaa maalin kuumentamalla sitä ja kaapimalla sen pois. Edullisin laite kuumentamiseen on kuumailmapuhallin. Kaapimia kannattaa olla erilaisia. Varsinkin kaarevat kohdat menee helposti pilalle huonolla kaapimella. 

Ajatuksena ei ole neuvoa ovien kunnostamista, vaan haluan antaa pienen vinkin työjärjestykseen.

Tässä ovessa on vain yksi iso peili, joten tämä on aika helppon malliinen ovi kunnostaa. 

Ja tässä se vinkki! Polta maali pois ensiksi vaikeimmista kohdista eli peilin reunojen kohdalta. Näin isoilla pinnoilla oleva maali suojaa puuta palamiselta. Yllätys yllätys, välillä kuumailmapuhaltimella saa puun hiiltymään ja huonolla tuurilla palamaan.

Lopuksi on nopeaa poistaa maali isoilta pinnoilta. (Kuvassa on oven toinen puoli.)

Minusta maalin poistaminen polttamalla ei ole tylsää, mutta se haisee pahalle. Jos joudut tekemään sitä sisällä, muista kunnon hengityssuojain. Tämä työ kuitenkin on tekemisen arvoista.

Mehua ja värimalleja Tikkurilassa

Kävin eilen Tikkurilassa Kahvia ja värimalleja- tapahtumassa. Olin aikaisemminkin käynyt Koulutuskesku Paletissa, mutta silloin istuimme luentosalissa. Tällä kertaa kiertelimme maalaussalissa, jossa oli näytillä erilaisia mallimaalauksia.

Monesti mallimaalaukset ovat tehty pienehköille levyille. Isoa seinää on kuitenkin aivan eri maalata kuin 1m*1/2m palasta  Näin isosta mallista näkee jo, miltä maalaus näyttäisi oikeasti seinällä. 

Malleja erillaisista tekniikoista oli kymmenittäin.

Aina ei maalata pensselillä. Nämä mallipalat ovat tehty erisävyisillä Tunto Hienoilla ja teräslastalla. 

Alin harmaa on maalattu magneettimaalilla ja päälle oli vedetty tähtipölyä Taikalasyyrillä. Tämä oli minulle uusi yhdistelmä ja se oli varsin näyttävä. Päällä on mallipalat, joihin on rypytetty silkkipaperia.

Pitsinkankaan avulla tehty kuviointi oli hieno. Vielä vaan pitäisi keksiä kiva kohde, mihin tätä voisi testata.

Oli myös mielenkiintoista nähdä malleja, jotka oli maalattu valkoisella maalilla. Niistä vaan oli tylsä ottaa kuvia. Harvoin tulee miettineeksi, että sävyttämätön valkoinen voi olla eriväristä maalista riippuen. 

Tuli mieleen, että olisi itsekin hyvä maalata mallipala, jossa olisi kiiltoasteet järjestyksessä. On helpompi näyttää mallia, kuin selittää himmeän ja puolihimmeän eroa. Siinä minulle tämän kuun haaste.

Seuraavan kerran vierailen Tikkurilassa ootrauskurssilla. Siitä myöhemmin blogissa. Niin ja se yksi tärkeä huomio, tarjolla oli myös mehua eikä vain kahvia. En ole vieläkään opetellut kahvinjoujaksi :)

Teknologiaa tapetointiin

Monta vuotta olen tapetoinut perinteisesti luotilangan avulla, kunnes minun täytyi hankkia laser-laite boordien maalaamista varten. Edelleenkin käytän luotia mutta laser on hyvä apuväline tapetoidessa. 
Tässä muutama vinkki:

Luotilangan voi korvata laserilla ja merkata sen avulla aloituskohdan seinään.  

Vaakalinjaa voi käyttää hyväksi tapetin kohdistamisessa. Jos tapetissa on kuvio, mutta sitä ei ole reunassa, on kohdistaminen vaikea. Kuvio voi vähitellen tipahtaa muutaman millin. Nurkassa sitten huomaa, että heittoa on jo senttejä. Jos laserin saa viritettyä oikeaan korkeuteen, säästyy tuolta harmitukselta. 

Ikkunan kohdat ovat vaikeita tapetoida. Jos tapetin kohdistus heittää vähänkin ikkunan ala- tai yläosassa, on seuraavan täyspitkän vuodan tapetointi vaikeaa. Jos tapetin kohdistaa ylhäältä kohdalleen, voi alaosassa olla rako. Kun laserin laittaa vuodan ulkoreunaan, voi olla varma, että tapetti menee suoraan. Sitten vaan täytyy taiteilla, että mistä kohdin pistää tapettia päällekäin ja missä kuvio menee vinoon. 

Loppuun vielä kuva mieleisestä tapetista. Tykkään tapetoida kuviollisia tapetteja, sillä niissä sauman kohtia ei näe niin helposti.

Vinkkejä pensseleiden ja telojen pesuun

Totta puhuakseni olen laiska pesemään työvälineitä. Aina kun on mahdollista, säilytän teloja ja pensseleitä joko pussissa tai 20 litran maalipurkissa. Pussiin ei saa jäädä ilmaa ja maalipurkin pohjalla täytyy olla muutama sentti maalia, jottei välineet kuivu. Mutta silloin, kun pesen työvälineitä, teen sen näin.

Ensimmäiseksi pensseleistä ja teloista on hyvä poistaa ylimääräinen maali. Varsinkin teloihin jää paljon maalia, joka kannattaa ottaa talteen maalipurkkiin.

Tuen telan maalipurkkia vasten ja vedän joko puukon lappeella tai kittilastalla hylsyn vierestä ylhäältä alas niin, että ylimääräinen maali tippuu purkkiin. (Tämän valokuvaamiseen olisi tarvinnut kolme kättä.)   

Sen jälkeen otan hylsyt pois telan varsista ja laitan kaikki likoamaan veteen. Usein pidän teloja vedessä päivän tai kaksi. Toisinaan ne unohtuvat sinne ja pesen ne vasta kahden viikon päästä. Silloin koko setti on saanut ei niin ihanan tuoksun. Mutta ei hätää, kyllä se häviää pesussa. 

Jos teloista ei ota hylsyjä irti ennen veteen laittamista, voi vesi mennä hylsyn sisään. Kun pestessä hylsyä repii irti, maali vedet ovat rinnuksilla ja kengillä. Kokemusta on.

  

Liotuksen jälkeen on itse peseminen. Työvälineet vaan lavuaariin ja vedellä pesemään niitä. Itse lotraan niin kauan, että vesi on kirkasta tai ainakin melkein kirkasta.

Mahdollisuuksien mukaan yritän kuivattaa pensselit niin, että ne roikkuvat alas päin. Pikkutelat laitan takaisin kiinni varteen ja vedän telan pari kertaa seinää, jotta ylimääräinen vesi lähtee pois.

Isojen telojen karvat jätän valumaan lavuaariin ja hetken päästä pesen uudestaan telan tyven. Kuivuessa sinne valuu maalista vettä.

Liotusveden kaadan viemäriin, mutta pohjalle jäävän sakan ja pari senttiä vettä jätän sankkoon. Näin yritän välttää turhan maalin joutumista vesistöön. 

Maalit ovat ongelmajätettä, joten ennen pesua työvälineet on hyvä puhdistaa turhasta maalista mahdollisimman hyvin.