Taulun kiinnitys tapetoidulle seinälle

Edellinen kirjoitus liittyi pois muuttamiseen, tämä sen sijaan liittyy uuteen asuntoon muuttamiseen. Toisin kuin edellisessä asunnossa täällä on tapettiseiniä. Tässä on pieni vinkki, miten kannattaa kiinnittää tauluja tapetoidulle seinälle. 

Kun olet merkannut ruuvinkohdan, leikkaa terävällä veitsellä kaksi viiltoa tapettiin.

Leikkaamisen jälkeen irroita tapettilipare varovasti seinästä. Siinä on hyvä käyttää apuna veistä.

Taita lipare alas ja tee reikä seinään. Jos haluat poistaa taulun, liimaa tapetti takaisin seinään ja TSÄDÄM reiästä ei ole jälkeäkään.

Tämä vinkki ei ole itse kehittelemäni vaan olen nähnyt tämän toistakymmentä vuotta sitten Remontti-Reiskan ohjelmassa.

Pienten ja vähän isompienkin reikien paikkaus

Kun muutin asuntooni, kaikki seinät oli maalattu valkoisiksi eikä niissä ollut yhtään reikiä. Minä pidän tauluista, joten iskuporakone lauloi ja reikiä tuli toistakymmentä. Nyt kun olen muuttamassa, haluan paikata reiät piiloon.

Reiät ovat suurimmaksi osaksi pieniä mutta tämmöinenkin kolo löytyi.

Pienet reijät on helppo paikat akryylimassalla. Näitä pieniä paikkailuja on edes maalaa, vaikka yleensä akryylimassa kannattaa maalata. 

Yritin kitata kolon "hellästi", ettei lastasta tulisi jälkiä seinään. Hiomisen hoidin rätillä.

Kun käyttää märkää rättiä, seinään ei tule naarmuja. Nyt minun täytyy maalata vain kitti kohta ja paikkauksesa tulee mahdollisimman huomaamaton.

Hieman seinässä näkyy jälkeä kolosta, sillä se on maalattu eri maalilla kuin seinä. 

Miksi maali ei peitä?

On olemassa kahdenlaista perusmaalia. Toinen on valkoista eli A-pohjaa ja toinen on kirkasta litkua eli C-pohjaa. A-pohja on normaalia valkoista maalia ja sillä voi maalata samantien. Tähän pohjaan sävytetään kaikki vaaleat maalit. Sen sijaan tummat ja kirkkaat sävyt tehdään C-pohjaan, sillä siinä ei ole itsessään mitään pigmenttejä. Täta maalia ei voi käyttää ilman sävytystä. 

Maalin sävyttämisessä käytettäviä pigmentejä kutsutaan pastoiksi ja ne näyttävät maalilta. Maalisävyt ovat eri hintaisia ja se riippuu siitä kuinka paljon pastaa tarvitsee sävyn saamiseksi. Esimerkiksi vaaleankeltainen tehdään lisäämällä A-pohjaan hieman, yllätys yllätys, keltaista pastaa. Tummaan murrettuun sävyyn voi tulla useita eri pastoja ja siksi sen sävytys on kalliimpaa.

Valkoinen maali peittää hyvin, sillä siinä itsessään on paljon valkoista pigmenttiä ja vaaleita täyteaineita. Sen sijaan C-pohjan maalit eivät välttämättä peitä mitään. Varsinkin kirkkaiden värien kanssa on ongelmia. Esimerkiksi kirkkaan punaisessa ei ole ollenkaan valkoista pastaa eikä sillä ole minkäänlaista peittokykyä. Seinä on maalattava ensin valkoiseksi ja sen jälkeen punaiseksi. Sama ongelma voi välillä tulla vastaan tummienkin sävyjen kanssa.

Jos siis haluat kirkkaan värisen seinän, testaa maalia ensin. Piirrä lyijykynällä jälki seinään ja katso peittääkö maali sen. Jos ei peitä, maalaa seinä ensin tasaisen valkoiseksi ja sitten hulluttele kirkkailla sävyillä.

Edellisessä postauksessa kirjoitin kauniista taloista Hämeenlinnassa. Kävin viime viikolla Turun ja Ahvenanmaan saaristossa. Luulin, että siellä olisi rakennuksia, joiden meren puoleinen sivu on päälytetty pellillä. Niitä en kuitenkaan nähnyt yhtään. Sen sijaan siellä oli paljon punamullattuja rakennuksia. 

Ahvenanmaalla perinnepäivillä näin ensimmäisen kerran maalin keittämistä.

Siinä se maali porisee.

En kehdannut kuvata ihmisten koteja, sillä en olisi osannut ruotsiksi selittää, mitä olen tekemässä. Tämä talo oli tyhjillään.  Manner-Suomessa en ole nähnyt punamullan ja mintun vihreän yhdistelmää. Saaristossa näitä oli useampiakin.

Tässä yksi perinteinen keittomaalin käyttökohde. 

Keltaisen ja punaisen yhdistelmiä näkyy enemmän saaristossa kuin mantereella. Tässä keltainen maali ei kuitenkaan ole keittomaalia vaan öljymaalia. 

Virkistäviä värejä Hämeenlinnassa

Kävin valokuvaamassa Hämeenlinnassa taloja, joissa on minusta onnistunut värin valinta.

Mintunvihreä on harvinainen väri ulkomaalauksessa. Kun tätä taloa katsoo, en ymmärrä miksi. Tumma katto ja sokkeli sopii vihreän kanssa hienosti.

Punainen on yllättävä mutta täydellinen väri räystäisiin ja sitä on juuri sopivasti myös ikkunoissa. 

Pitääkö aina käyttää valkoista? -No ei todellakaan!

Tässäkin talossa vihreä on saanut seurakseen vastavärin punaisen.

Myös kaupunkimiljööseen sopii puna- ja keltamultamaalit. Huomaa perinteitä kunnioittaen vaaleansiniseksi maalatut ovet sokkelissa. 

Tämä talo vanhenee kauniisti ja se on helppo huoltomaalata. Aina ei tarvitse käyttää lateksia.

Todella kauniisti maalattu ulko-ovi. Voisiko sinunkin ovi olla muun värinen kuin valkoinen?

Minun haaveiden talossa on samanlainen väritys kuin tässä rivitalossa. Vihreät seinät, tummanvihreät nurkkalaudat ja punainen toimii tehostesävynä. Tämä talo vaan tarvitsisi jo kerroksen öljymaalia pintaansa.

Pensseleiden säilytys

Pensseleiden ja telojen peseminen on tylsää puuhaa ja siihen tuhrautuu aikaa. Kesken urakan niitä on aivan turha pestä. Vesiohenteisella maalilla maalatessa yleensä pussitan pensselit ja telat. Kunnon dippaus maaliin ja työvälineet tiiviisti pussiin. Jos säilytysaika on pidempi, käytän kahta pussia päälekkäin. 

Näin kesällä valkoista ulkomaalia tulekee käytettyä paljon. En ole pessyt kyseisiä pensseleitä koko kesänä. Säilytyspussia vaihdan välillä.

Jos työmaalla menee paljon maalia, käytän säilyttämiseen tyhjää 20-litran maalipönttöä. Silloin pohjalle voi jättää pari senttiä maalia ja sinne vaan työvälineet.

Purkkiin on hyvä laittaa enemmän maalia kuin tässä kuvassa.

Jos maali on liutotinohesteista, laitan pensselit veteen. (En säilytä pensseleitä koskaan tärpätissä.) Vettä on hyvä olla juuri sen verran, että sivellinosa peittyy. Ennen kuin jatkan maalaamista pyhkäisen siveltimen purkin reunaan ja kuivaan vähän paperilla.

Varsinkaan puuvartisten pensseleitä ei kannata upottaa veteen liian syvään. Puu vetää vettä itseensä ja pensseli menee huonoksi. 

Reissussa Ranskassa

Vietin pitkän viikonlopun Ranskassa pienessä kylässä kauniiden kivitalojen keskellä. Lomailin samaisessa kylässä myös viime vuonna ja jo silloin ihmettelin ranskalaisten runsasta tapetin käyttöä. Sanalla runsas viittaan tapetoitujen seinien määrään ja myös kuvioiden kirjavuuteen. 

Tällä kertaa majapaikassa ei ollut iloista värien sekamelsaa, mutta tapettia oli mitä ihmeellisimmässä paikoissa. Tai ainakin minun mielestä ihmeellisissä paikoissa. Rappukäytävä oli tapetoitu lasikuitutapetilla ja maalattua vaalean violetiksi. Ensimmäiseksi minulle tuli minulle mieleen, että onkohan jollain jäännyt varaston nurkkaan läjä vanhaa maalia. Myös oven keskusta oli tapetoitu.

Rappukäytävät ovat yksi kohteista, johon minusta on ihan ok laittaa lasikuitutapettia.

Tapetoituja ovia löytyi lisää huoneesta. Itse asiassa kaikki ovet olivat tapetoituja. Erikoisinta kuitenkin oli, että vessan- ja kylpyhuoneen katot olivat tapetoitu. En ole koskaan ennen nähnyt tapetoituja kattoja. Kylpyhuoneessa oli vinyylitapetti, joka hieman repsotti. Itse en koskaan laittaisi tapetia suihkun viereen.

Erikoinen värimaailma jatkuu huoneiston sisällä.

Seinät siniset, ovi sininen, katto sininen ja lattia.. öhöm ruskea.

Tapetoitu kylpyhuone ja vapaalla oleva maalari.

Kauneinta huoneessa oli kiviset ikkunan vierustat. 

En ole koskaan Suomessa nähnyt liuskekivikattoja.