Tiedän mitä tein viime kesänä

Mennyt kesä ei ollut maalarin kannalta, kuten ei varmaan monen muunkaan, kovin mieluisa. Oli viikkoja jolloin satoi joka päivä. Kuitenkin työt etenenivät ja kaikki sovitut rakennnukset ovat maalissa. Mahtuipa kesään myös muutama sisätyömaa. Tässä kuvia muutamista töistä. 

Kesän ensimmäinen ja juuri siksi odotetuin ulkomaalaus. Tämä oli kiva ja helppo työmaa.  

Maalaan harvoin huonekaluja, mutta tässä pieni poikkeus. Pöytä sai uuden pinnan. Minulla ei ole työtilaa huonekaluille, joten tässä maalaus tehtiin asiakkaan ylimääräisessä toimistohuoneessa.

Kesän kuumin viikko meni sisätöissä. Ullakkohuoneiston kaikki pinnat saivat uutta maalia pintaan. Mikä muutos paneelikatossa! 

Sadepäivänä kävin maalaamassa pienen yksiön. Vanha boordi jätettiin seinään, mutta vaaleanpunaiset seinät saivat uuden tyyliin hyvin sopivan sävyn. Seinien ei tarvitse olla valkoisia pienessäkään tilassa.

Kesän isoin urakka koostui neljästä samanlaisesta paritalosta. Näitä oli mukava tehdä, mutta viimeisessä talossa olisin kaivannut jo vaihtelua.

Yksi erikoisimmista työmaista oli pyöröhirsimökin maalaus. En ole ennen maalannut pyöröhirttä sisäpuolelta. Sitä ei varsinaisesti edes suositella maalattavaksi, mutta hirsi oli aikoinaan jo lakattu. 25 neliö muuttui 40 neliöksi tai ainakin siltä se tuntui.

Aina ei mene niin kuin on kuvitellut. Otin seinistä pois vanhat tapetit ja samalla lähti maalia mukaan. Seiniä oli pakko tasoittaa ja maalata ennen tapetointia. Musta lattia on saanut kaksi kerrosta Betoluxia pintaan. Tapetoinnin jälkeen tuli vielä yksi kerros.

Ylemmät kuvat liittyvät kesään ja tämä syksyyn.

Minulla alkoi viime viikolla koulu. Opiskelen työnohessa maalarimestariksi Helsingin Maalariammattikoulussa. Tiedossa on ainakin alaan liittyviä sopimusehtoja, työsuojelua ja materiaalituntemusta. Koulutukseen on mahdollista valita myös ammattitaitoa lisääviä kursseja. Ensi kuussa minulla alkaa kipsityökurssi ja siitä tulen varmasti kirjoittamaan tänne lisää.  

Kuviotela ja ihana inspiraatio!

Olin laskemassa tarjousta rappukäytävän maalaukseen Museokadulla Helsingissä ja sattumalta näin pienen maalikaupan Måla&More. Liikkeessä myydään liitumaaleja, joista kirjoitan myöhemmin, kun vaan saan testattua niitä. Samalla löysin liikkeestä myös kuviotelan, jollaista en ollut ennen nähnyt. 

Päädyin ostamaan telan, jossa on linnun kuvia. Taidan vielä ostaa toisenkin telan ja  ehkä vielä kolmannenkin… :)

Netistä löysin enemmän tietoa teloista ja hyviä videoita esimerkiksi Painted Houselta. En malttanut odottaa, että pääsen testaamaan telaa. Halusin maalata kuvioa seinään, mutta järki sanoi, että on parempi aloittaa pienemmistä pinnoista. Olen aikaisemmin opiskellut tekstiiliartesaaniksi, joten kankaiden värjäys on minulle tuttua. Päädyinkin ostamaan Emon kangasvärejä ja Ikeasta pellavaa. 

Ostin olivin ja luumun väristä kangasväriä. Sävyihin vaikuttaa kankaan väri, joten tummia kankaita ei kannata värjätä näillä. 

Harjoittelin telaamista aluksi tapetin nurjalle puolelle. Keskellä on valmiiksi viritettynä myös pellavaa. Maalaus tilana toimi autotallin seinä, sillä ajattelin, että suoraan telaaminen on helpompaa seinällä kuin pöydällä.

Tässä ensimmäinen telaus ja voi sitä isoa hymyä huulilla. Kaverit saavat tästä lähin lahjoja, jotka ovat kääritty kuvioituun tapettiin.

Ohensin kangasvärejä vedellä ja värittömällä värjäyspastalla. En halunnut kuviosta liian tummaa. Se oli kuitenkin turhaa ja mielestäni vihreästä tuli hieman liian vaalea. Kun telasin violettia, ohensin väriä vain vedellä.

En halua värjätä kaapin perukoille läjää kangasta vaan tehdä niitä tarpeeseen. Ensimmäisistä värjäyksista teinkin tyynyt parvekkeelle. Niiden sisään on piilotettu vanhat vieraspeitot. 

Jos innostut kuviotelaamista, suosittelen katsomaan netistä videoita. Niistä saat hyviä vinkkejä esimerkiksi kuvion kohditamiseen ja maalin annosteluun. Minä ihastuin tähän tekniikkaan ja varmasti kirjoitan aiheesta vielä lisää. 

Mehua ja värimalleja Tikkurilassa

Kävin eilen Tikkurilassa Kahvia ja värimalleja- tapahtumassa. Olin aikaisemminkin käynyt Koulutuskesku Paletissa, mutta silloin istuimme luentosalissa. Tällä kertaa kiertelimme maalaussalissa, jossa oli näytillä erilaisia mallimaalauksia.

Monesti mallimaalaukset ovat tehty pienehköille levyille. Isoa seinää on kuitenkin aivan eri maalata kuin 1m*1/2m palasta  Näin isosta mallista näkee jo, miltä maalaus näyttäisi oikeasti seinällä. 

Malleja erillaisista tekniikoista oli kymmenittäin.

Aina ei maalata pensselillä. Nämä mallipalat ovat tehty erisävyisillä Tunto Hienoilla ja teräslastalla. 

Alin harmaa on maalattu magneettimaalilla ja päälle oli vedetty tähtipölyä Taikalasyyrillä. Tämä oli minulle uusi yhdistelmä ja se oli varsin näyttävä. Päällä on mallipalat, joihin on rypytetty silkkipaperia.

Pitsinkankaan avulla tehty kuviointi oli hieno. Vielä vaan pitäisi keksiä kiva kohde, mihin tätä voisi testata.

Oli myös mielenkiintoista nähdä malleja, jotka oli maalattu valkoisella maalilla. Niistä vaan oli tylsä ottaa kuvia. Harvoin tulee miettineeksi, että sävyttämätön valkoinen voi olla eriväristä maalista riippuen. 

Tuli mieleen, että olisi itsekin hyvä maalata mallipala, jossa olisi kiiltoasteet järjestyksessä. On helpompi näyttää mallia, kuin selittää himmeän ja puolihimmeän eroa. Siinä minulle tämän kuun haaste.

Seuraavan kerran vierailen Tikkurilassa ootrauskurssilla. Siitä myöhemmin blogissa. Niin ja se yksi tärkeä huomio, tarjolla oli myös mehua eikä vain kahvia. En ole vieläkään opetellut kahvinjoujaksi :)

Vinkkejä pensseleiden ja telojen pesuun

Totta puhuakseni olen laiska pesemään työvälineitä. Aina kun on mahdollista, säilytän teloja ja pensseleitä joko pussissa tai 20 litran maalipurkissa. Pussiin ei saa jäädä ilmaa ja maalipurkin pohjalla täytyy olla muutama sentti maalia, jottei välineet kuivu. Mutta silloin, kun pesen työvälineitä, teen sen näin.

Ensimmäiseksi pensseleistä ja teloista on hyvä poistaa ylimääräinen maali. Varsinkin teloihin jää paljon maalia, joka kannattaa ottaa talteen maalipurkkiin.

Tuen telan maalipurkkia vasten ja vedän joko puukon lappeella tai kittilastalla hylsyn vierestä ylhäältä alas niin, että ylimääräinen maali tippuu purkkiin. (Tämän valokuvaamiseen olisi tarvinnut kolme kättä.)   

Sen jälkeen otan hylsyt pois telan varsista ja laitan kaikki likoamaan veteen. Usein pidän teloja vedessä päivän tai kaksi. Toisinaan ne unohtuvat sinne ja pesen ne vasta kahden viikon päästä. Silloin koko setti on saanut ei niin ihanan tuoksun. Mutta ei hätää, kyllä se häviää pesussa. 

Jos teloista ei ota hylsyjä irti ennen veteen laittamista, voi vesi mennä hylsyn sisään. Kun pestessä hylsyä repii irti, maali vedet ovat rinnuksilla ja kengillä. Kokemusta on.

  

Liotuksen jälkeen on itse peseminen. Työvälineet vaan lavuaariin ja vedellä pesemään niitä. Itse lotraan niin kauan, että vesi on kirkasta tai ainakin melkein kirkasta.

Mahdollisuuksien mukaan yritän kuivattaa pensselit niin, että ne roikkuvat alas päin. Pikkutelat laitan takaisin kiinni varteen ja vedän telan pari kertaa seinää, jotta ylimääräinen vesi lähtee pois.

Isojen telojen karvat jätän valumaan lavuaariin ja hetken päästä pesen uudestaan telan tyven. Kuivuessa sinne valuu maalista vettä.

Liotusveden kaadan viemäriin, mutta pohjalle jäävän sakan ja pari senttiä vettä jätän sankkoon. Näin yritän välttää turhan maalin joutumista vesistöön. 

Maalit ovat ongelmajätettä, joten ennen pesua työvälineet on hyvä puhdistaa turhasta maalista mahdollisimman hyvin.

Mistä neuvoja, kun maali tippuu pois seinistä?

Jos maalatessa tulee ongelmia, voit olla yhteydessä maalikauppaan tai maalin valmistajaan. Melkein kaikilla valmistajilla on neuvontapuhelin tai sähköpostitse toimiva neuvontapalvelu. Näistä tunnetuin on Tikkurilan Maalilinja (010 860 8600). Minullakin tulee soiteltua sinne, vaikka ammattikunnalle on myös oma numero.

Tikkurilan palvelu maksaa hieman mutta minusta se toimii hyvin. Voi olla nopeampaa soittaa sinne kuin etsiä netistä tietoa esimerkiksi Luja maalin kiiltoasteista. Toisaalta heidän antamat ohjeet ovat minusta liian tarkkoja. Itse en välttämättä käytä pohjamaalia tietyissä kohteissa, vaikka he niin neuvoisivat. Teknoksen palvelua en ole käyttänyt yhtä paljon, mutta sieltä on aina vastattu nopeasti ja neuvot ovat auttaneet eteen päin.

Tikkurilalla on muitakin palveluita kuin Maalilinja. Heillä on todella kattavat nettisivut, tekijäpankki, josta voi etsiä itselleen maalaria, he järjestävät koulutusta ja ammattikunnalle julkaistaan lehteä. Toisaalta minua mietityttää, millä se kaikki rahoitetaan. Tikkurilan maalit eivät aina ole se halvin vaihtoehto ja uskon, että lisäpalvelut näkyy tuotteiden hinnassa.

Maalaamisessa on paljon pikkukikkoja. Joten jos suti kädessä meinaa pinna kiristyä, kysy neuvoa ja nauti käsillä tekemisestä.

Pienten ja vähän isompienkin reikien paikkaus

Kun muutin asuntooni, kaikki seinät oli maalattu valkoisiksi eikä niissä ollut yhtään reikiä. Minä pidän tauluista, joten iskuporakone lauloi ja reikiä tuli toistakymmentä. Nyt kun olen muuttamassa, haluan paikata reiät piiloon.

Reiät ovat suurimmaksi osaksi pieniä mutta tämmöinenkin kolo löytyi.

Pienet reijät on helppo paikat akryylimassalla. Näitä pieniä paikkailuja on edes maalaa, vaikka yleensä akryylimassa kannattaa maalata. 

Yritin kitata kolon "hellästi", ettei lastasta tulisi jälkiä seinään. Hiomisen hoidin rätillä.

Kun käyttää märkää rättiä, seinään ei tule naarmuja. Nyt minun täytyy maalata vain kitti kohta ja paikkauksesa tulee mahdollisimman huomaamaton.

Hieman seinässä näkyy jälkeä kolosta, sillä se on maalattu eri maalilla kuin seinä. 

Miksi maali ei peitä?

On olemassa kahdenlaista perusmaalia. Toinen on valkoista eli A-pohjaa ja toinen on kirkasta litkua eli C-pohjaa. A-pohja on normaalia valkoista maalia ja sillä voi maalata samantien. Tähän pohjaan sävytetään kaikki vaaleat maalit. Sen sijaan tummat ja kirkkaat sävyt tehdään C-pohjaan, sillä siinä ei ole itsessään mitään pigmenttejä. Täta maalia ei voi käyttää ilman sävytystä. 

Maalin sävyttämisessä käytettäviä pigmentejä kutsutaan pastoiksi ja ne näyttävät maalilta. Maalisävyt ovat eri hintaisia ja se riippuu siitä kuinka paljon pastaa tarvitsee sävyn saamiseksi. Esimerkiksi vaaleankeltainen tehdään lisäämällä A-pohjaan hieman, yllätys yllätys, keltaista pastaa. Tummaan murrettuun sävyyn voi tulla useita eri pastoja ja siksi sen sävytys on kalliimpaa.

Valkoinen maali peittää hyvin, sillä siinä itsessään on paljon valkoista pigmenttiä ja vaaleita täyteaineita. Sen sijaan C-pohjan maalit eivät välttämättä peitä mitään. Varsinkin kirkkaiden värien kanssa on ongelmia. Esimerkiksi kirkkaan punaisessa ei ole ollenkaan valkoista pastaa eikä sillä ole minkäänlaista peittokykyä. Seinä on maalattava ensin valkoiseksi ja sen jälkeen punaiseksi. Sama ongelma voi välillä tulla vastaan tummienkin sävyjen kanssa.

Jos siis haluat kirkkaan värisen seinän, testaa maalia ensin. Piirrä lyijykynällä jälki seinään ja katso peittääkö maali sen. Jos ei peitä, maalaa seinä ensin tasaisen valkoiseksi ja sitten hulluttele kirkkailla sävyillä.

Edellisessä postauksessa kirjoitin kauniista taloista Hämeenlinnassa. Kävin viime viikolla Turun ja Ahvenanmaan saaristossa. Luulin, että siellä olisi rakennuksia, joiden meren puoleinen sivu on päälytetty pellillä. Niitä en kuitenkaan nähnyt yhtään. Sen sijaan siellä oli paljon punamullattuja rakennuksia. 

Ahvenanmaalla perinnepäivillä näin ensimmäisen kerran maalin keittämistä.

Siinä se maali porisee.

En kehdannut kuvata ihmisten koteja, sillä en olisi osannut ruotsiksi selittää, mitä olen tekemässä. Tämä talo oli tyhjillään.  Manner-Suomessa en ole nähnyt punamullan ja mintun vihreän yhdistelmää. Saaristossa näitä oli useampiakin.

Tässä yksi perinteinen keittomaalin käyttökohde. 

Keltaisen ja punaisen yhdistelmiä näkyy enemmän saaristossa kuin mantereella. Tässä keltainen maali ei kuitenkaan ole keittomaalia vaan öljymaalia. 

Virkistäviä värejä Hämeenlinnassa

Kävin valokuvaamassa Hämeenlinnassa taloja, joissa on minusta onnistunut värin valinta.

Mintunvihreä on harvinainen väri ulkomaalauksessa. Kun tätä taloa katsoo, en ymmärrä miksi. Tumma katto ja sokkeli sopii vihreän kanssa hienosti.

Punainen on yllättävä mutta täydellinen väri räystäisiin ja sitä on juuri sopivasti myös ikkunoissa. 

Pitääkö aina käyttää valkoista? -No ei todellakaan!

Tässäkin talossa vihreä on saanut seurakseen vastavärin punaisen.

Myös kaupunkimiljööseen sopii puna- ja keltamultamaalit. Huomaa perinteitä kunnioittaen vaaleansiniseksi maalatut ovet sokkelissa. 

Tämä talo vanhenee kauniisti ja se on helppo huoltomaalata. Aina ei tarvitse käyttää lateksia.

Todella kauniisti maalattu ulko-ovi. Voisiko sinunkin ovi olla muun värinen kuin valkoinen?

Minun haaveiden talossa on samanlainen väritys kuin tässä rivitalossa. Vihreät seinät, tummanvihreät nurkkalaudat ja punainen toimii tehostesävynä. Tämä talo vaan tarvitsisi jo kerroksen öljymaalia pintaansa.

Pensseleiden säilytys

Pensseleiden ja telojen peseminen on tylsää puuhaa ja siihen tuhrautuu aikaa. Kesken urakan niitä on aivan turha pestä. Vesiohenteisella maalilla maalatessa yleensä pussitan pensselit ja telat. Kunnon dippaus maaliin ja työvälineet tiiviisti pussiin. Jos säilytysaika on pidempi, käytän kahta pussia päälekkäin. 

Näin kesällä valkoista ulkomaalia tulekee käytettyä paljon. En ole pessyt kyseisiä pensseleitä koko kesänä. Säilytyspussia vaihdan välillä.

Jos työmaalla menee paljon maalia, käytän säilyttämiseen tyhjää 20-litran maalipönttöä. Silloin pohjalle voi jättää pari senttiä maalia ja sinne vaan työvälineet.

Purkkiin on hyvä laittaa enemmän maalia kuin tässä kuvassa.

Jos maali on liutotinohesteista, laitan pensselit veteen. (En säilytä pensseleitä koskaan tärpätissä.) Vettä on hyvä olla juuri sen verran, että sivellinosa peittyy. Ennen kuin jatkan maalaamista pyhkäisen siveltimen purkin reunaan ja kuivaan vähän paperilla.

Varsinkaan puuvartisten pensseleitä ei kannata upottaa veteen liian syvään. Puu vetää vettä itseensä ja pensseli menee huonoksi. 

Reissussa Ranskassa

Vietin pitkän viikonlopun Ranskassa pienessä kylässä kauniiden kivitalojen keskellä. Lomailin samaisessa kylässä myös viime vuonna ja jo silloin ihmettelin ranskalaisten runsasta tapetin käyttöä. Sanalla runsas viittaan tapetoitujen seinien määrään ja myös kuvioiden kirjavuuteen. 

Tällä kertaa majapaikassa ei ollut iloista värien sekamelsaa, mutta tapettia oli mitä ihmeellisimmässä paikoissa. Tai ainakin minun mielestä ihmeellisissä paikoissa. Rappukäytävä oli tapetoitu lasikuitutapetilla ja maalattua vaalean violetiksi. Ensimmäiseksi minulle tuli minulle mieleen, että onkohan jollain jäännyt varaston nurkkaan läjä vanhaa maalia. Myös oven keskusta oli tapetoitu.

Rappukäytävät ovat yksi kohteista, johon minusta on ihan ok laittaa lasikuitutapettia.

Tapetoituja ovia löytyi lisää huoneesta. Itse asiassa kaikki ovet olivat tapetoituja. Erikoisinta kuitenkin oli, että vessan- ja kylpyhuoneen katot olivat tapetoitu. En ole koskaan ennen nähnyt tapetoituja kattoja. Kylpyhuoneessa oli vinyylitapetti, joka hieman repsotti. Itse en koskaan laittaisi tapetia suihkun viereen.

Erikoinen värimaailma jatkuu huoneiston sisällä.

Seinät siniset, ovi sininen, katto sininen ja lattia.. öhöm ruskea.

Tapetoitu kylpyhuone ja vapaalla oleva maalari.

Kauneinta huoneessa oli kiviset ikkunan vierustat. 

En ole koskaan Suomessa nähnyt liuskekivikattoja.