Teknologiaa tapetointiin

Monta vuotta olen tapetoinut perinteisesti luotilangan avulla, kunnes minun täytyi hankkia laser-laite boordien maalaamista varten. Edelleenkin käytän luotia mutta laser on hyvä apuväline tapetoidessa. 
Tässä muutama vinkki:

Luotilangan voi korvata laserilla ja merkata sen avulla aloituskohdan seinään.  

Vaakalinjaa voi käyttää hyväksi tapetin kohdistamisessa. Jos tapetissa on kuvio, mutta sitä ei ole reunassa, on kohdistaminen vaikea. Kuvio voi vähitellen tipahtaa muutaman millin. Nurkassa sitten huomaa, että heittoa on jo senttejä. Jos laserin saa viritettyä oikeaan korkeuteen, säästyy tuolta harmitukselta. 

Ikkunan kohdat ovat vaikeita tapetoida. Jos tapetin kohdistus heittää vähänkin ikkunan ala- tai yläosassa, on seuraavan täyspitkän vuodan tapetointi vaikeaa. Jos tapetin kohdistaa ylhäältä kohdalleen, voi alaosassa olla rako. Kun laserin laittaa vuodan ulkoreunaan, voi olla varma, että tapetti menee suoraan. Sitten vaan täytyy taiteilla, että mistä kohdin pistää tapettia päällekäin ja missä kuvio menee vinoon. 

Loppuun vielä kuva mieleisestä tapetista. Tykkään tapetoida kuviollisia tapetteja, sillä niissä sauman kohtia ei näe niin helposti.

Vinkkejä pensseleiden ja telojen pesuun

Totta puhuakseni olen laiska pesemään työvälineitä. Aina kun on mahdollista, säilytän teloja ja pensseleitä joko pussissa tai 20 litran maalipurkissa. Pussiin ei saa jäädä ilmaa ja maalipurkin pohjalla täytyy olla muutama sentti maalia, jottei välineet kuivu. Mutta silloin, kun pesen työvälineitä, teen sen näin.

Ensimmäiseksi pensseleistä ja teloista on hyvä poistaa ylimääräinen maali. Varsinkin teloihin jää paljon maalia, joka kannattaa ottaa talteen maalipurkkiin.

Tuen telan maalipurkkia vasten ja vedän joko puukon lappeella tai kittilastalla hylsyn vierestä ylhäältä alas niin, että ylimääräinen maali tippuu purkkiin. (Tämän valokuvaamiseen olisi tarvinnut kolme kättä.)   

Sen jälkeen otan hylsyt pois telan varsista ja laitan kaikki likoamaan veteen. Usein pidän teloja vedessä päivän tai kaksi. Toisinaan ne unohtuvat sinne ja pesen ne vasta kahden viikon päästä. Silloin koko setti on saanut ei niin ihanan tuoksun. Mutta ei hätää, kyllä se häviää pesussa. 

Jos teloista ei ota hylsyjä irti ennen veteen laittamista, voi vesi mennä hylsyn sisään. Kun pestessä hylsyä repii irti, maali vedet ovat rinnuksilla ja kengillä. Kokemusta on.

  

Liotuksen jälkeen on itse peseminen. Työvälineet vaan lavuaariin ja vedellä pesemään niitä. Itse lotraan niin kauan, että vesi on kirkasta tai ainakin melkein kirkasta.

Mahdollisuuksien mukaan yritän kuivattaa pensselit niin, että ne roikkuvat alas päin. Pikkutelat laitan takaisin kiinni varteen ja vedän telan pari kertaa seinää, jotta ylimääräinen vesi lähtee pois.

Isojen telojen karvat jätän valumaan lavuaariin ja hetken päästä pesen uudestaan telan tyven. Kuivuessa sinne valuu maalista vettä.

Liotusveden kaadan viemäriin, mutta pohjalle jäävän sakan ja pari senttiä vettä jätän sankkoon. Näin yritän välttää turhan maalin joutumista vesistöön. 

Maalit ovat ongelmajätettä, joten ennen pesua työvälineet on hyvä puhdistaa turhasta maalista mahdollisimman hyvin.