Virkistäviä värejä Hämeenlinnassa

Kävin valokuvaamassa Hämeenlinnassa taloja, joissa on minusta onnistunut värin valinta.

Mintunvihreä on harvinainen väri ulkomaalauksessa. Kun tätä taloa katsoo, en ymmärrä miksi. Tumma katto ja sokkeli sopii vihreän kanssa hienosti.

Punainen on yllättävä mutta täydellinen väri räystäisiin ja sitä on juuri sopivasti myös ikkunoissa. 

Pitääkö aina käyttää valkoista? -No ei todellakaan!

Tässäkin talossa vihreä on saanut seurakseen vastavärin punaisen.

Myös kaupunkimiljööseen sopii puna- ja keltamultamaalit. Huomaa perinteitä kunnioittaen vaaleansiniseksi maalatut ovet sokkelissa. 

Tämä talo vanhenee kauniisti ja se on helppo huoltomaalata. Aina ei tarvitse käyttää lateksia.

Todella kauniisti maalattu ulko-ovi. Voisiko sinunkin ovi olla muun värinen kuin valkoinen?

Minun haaveiden talossa on samanlainen väritys kuin tässä rivitalossa. Vihreät seinät, tummanvihreät nurkkalaudat ja punainen toimii tehostesävynä. Tämä talo vaan tarvitsisi jo kerroksen öljymaalia pintaansa.

Pensseleiden säilytys

Pensseleiden ja telojen peseminen on tylsää puuhaa ja siihen tuhrautuu aikaa. Kesken urakan niitä on aivan turha pestä. Vesiohenteisella maalilla maalatessa yleensä pussitan pensselit ja telat. Kunnon dippaus maaliin ja työvälineet tiiviisti pussiin. Jos säilytysaika on pidempi, käytän kahta pussia päälekkäin. 

Näin kesällä valkoista ulkomaalia tulekee käytettyä paljon. En ole pessyt kyseisiä pensseleitä koko kesänä. Säilytyspussia vaihdan välillä.

Jos työmaalla menee paljon maalia, käytän säilyttämiseen tyhjää 20-litran maalipönttöä. Silloin pohjalle voi jättää pari senttiä maalia ja sinne vaan työvälineet.

Purkkiin on hyvä laittaa enemmän maalia kuin tässä kuvassa.

Jos maali on liutotinohesteista, laitan pensselit veteen. (En säilytä pensseleitä koskaan tärpätissä.) Vettä on hyvä olla juuri sen verran, että sivellinosa peittyy. Ennen kuin jatkan maalaamista pyhkäisen siveltimen purkin reunaan ja kuivaan vähän paperilla.

Varsinkaan puuvartisten pensseleitä ei kannata upottaa veteen liian syvään. Puu vetää vettä itseensä ja pensseli menee huonoksi. 

Reissussa Ranskassa

Vietin pitkän viikonlopun Ranskassa pienessä kylässä kauniiden kivitalojen keskellä. Lomailin samaisessa kylässä myös viime vuonna ja jo silloin ihmettelin ranskalaisten runsasta tapetin käyttöä. Sanalla runsas viittaan tapetoitujen seinien määrään ja myös kuvioiden kirjavuuteen. 

Tällä kertaa majapaikassa ei ollut iloista värien sekamelsaa, mutta tapettia oli mitä ihmeellisimmässä paikoissa. Tai ainakin minun mielestä ihmeellisissä paikoissa. Rappukäytävä oli tapetoitu lasikuitutapetilla ja maalattua vaalean violetiksi. Ensimmäiseksi minulle tuli minulle mieleen, että onkohan jollain jäännyt varaston nurkkaan läjä vanhaa maalia. Myös oven keskusta oli tapetoitu.

Rappukäytävät ovat yksi kohteista, johon minusta on ihan ok laittaa lasikuitutapettia.

Tapetoituja ovia löytyi lisää huoneesta. Itse asiassa kaikki ovet olivat tapetoituja. Erikoisinta kuitenkin oli, että vessan- ja kylpyhuoneen katot olivat tapetoitu. En ole koskaan ennen nähnyt tapetoituja kattoja. Kylpyhuoneessa oli vinyylitapetti, joka hieman repsotti. Itse en koskaan laittaisi tapetia suihkun viereen.

Erikoinen värimaailma jatkuu huoneiston sisällä.

Seinät siniset, ovi sininen, katto sininen ja lattia.. öhöm ruskea.

Tapetoitu kylpyhuone ja vapaalla oleva maalari.

Kauneinta huoneessa oli kiviset ikkunan vierustat. 

En ole koskaan Suomessa nähnyt liuskekivikattoja.